Suomalaiset, havahdutaan erinomaisuutemme unesta

Olen ylpeä suomalaisuudestani ja kerron ulkomailla mielelläni olevani suomalainen. Siinä on meininkiä: Tekniikkaa yhdistettynä kiehtovaan slaavilaiseen synkkämielisyyteen. Maailman nopeimpia autonkuljettajia, vaikka olosuhteet eivät olekaan rata-autoilulle otolliset. Meidän ikioma joulupukki, ei se amerikkalaisten pohjoisnavalla asuva versio, vaikka näyttääkin ihan samalta. Mörköasuisia euroviisu-voittajia. Maailman pisimmälle sukset jalassa loikkivia lahtelaisia.

Suomalaisilla on hauska tapa olettaa kotimaassaan kaiken olevan paremmin, ruoan puhtaampaa ja taivaan sinisempää kuin missään. Sisua riittää ja suomalainen menee vaikka läpi harmaan kiven. Jos ei muuta, niin meillä on ainakin maailman paras julkinen terveydenhuolto ja koululaitos. Sitten mä heräsin ja käsi oli potassa.

Käsitys oman maansa ylivertaisuudesta ei missään nimessä koske vain suomalaisia, vaan kyseessä on jokseenkin universaali ilmiö. Eri valtioissa on erilaisia tapoja syöttää kansalle enemmän tai vähemmän kieroutunutta propagandaa, eikä se ole useimmiten mitenkään erityisemmin johdettua tai suunniteltua. Kansa ylläpitää ilmiötä ja uskomuksia mielellään itse, voittajan jengissä kun on vaan helpompi hymyillä. Joten, ei kai meitä suomalaisia voi tästäkään syyttää.


Suomalaisten lapsukaisten käytös

Tällä viikolla tuli dokumenttia, jossa sveitsiläinen opettajaryhmä kertoi kokemuksistaan tutustumismatkalta opetuksen mallimaana pidetyssä Suomessa. Alppimaan kansankynttilät olivat syystäkin kauhistuneita peruskouluikäisen nuorisomme meiningistä. Vaikkakin seassa on luonnollisesti paljon loistoyksilöitä (esim. teidän lapsukaisenne), yleisesti ottaen käytöstavat ja vanhempien kunnioitus ovat pahasti hakusessaan. Kuvitellaanpa suomalainen perhe päivälliselle tavanomaisella seuramatkalla eurooppalaisessa turistikohteessa. Todennäköisyys sille, että perheen juniori rääkyy, juoksee, kampittaa tarjoilijaa ja heittää äitiä lihapullalla, on huomattavan korkea oikeastaan mihin tahansa muuhun kansallisuuteen verrattuna. Tämä perustuu ihan täysin musta tuntuu-otantaan, mutta huomattavan vahva tunne tästä on päässyt syntymään. En tiedä kuinka monessa Euroopan maassa nuorta naisopettajaa huoritellaan koulussa oppilaiden toimesta, mutta toivon kuitenkin että olemme mahdollisimman yksin näiden ilmiöiden kanssa. *


Suomalaisten aikuisten käytös

Ongelmakohdat ovat lopulta suhteellisen pieniä, vaikka hovikelpoista kansaa meistä ei oikein saakaan. Kaikessa säheltämisessä keskiössä on alkoholi ja humalan haihduttua olemme hyvin hiljaisia, vaisuja ja vaatimattomia. Kansallisluonteeseen liittyvää öykkäröintiä tähän siis ei liity. Täyspäiväinen juominen sitten onkin taas oma lukunsa, mutta noin keskivertona otamme vähän liikaa huikkaa ja olemme huonoja laukomaan kohteliaisuuksia tai hyviäpäivänjatkoja. Tämänhän toki tiesimmekin. Pidettäköön näitä osittain kansallisina ominaisuuksinamme, eikä yritetäkään olla jotain muuta kuin olemme. Eihän riuskempikaan humala muutu ongelmalliseksi, ellei ihminen heittäydy riitaisaksi tai muuten häiritseväksi tai ei pysty pitämään huolta itsestään tai omaisuudestaan. **


Suomi lintukotona

Juu katsokaas, tämä sapettaa eniten. Olen liikkunut varsin erikoisiin vuorokaudenaikoihin mm. Beirutissa, Sarajevossa ja Tiranassa, puhumattakaan Varsovasta, enkä missään ole tuntenut oloani niin turvattomaksi kuin Helsingin rautatieasemalla tai Suomessa ihan missä taajamassa tahansa ihan minä tahansa viikonloppuyönä. Pullosta saattaa saada päähänsä hetkenä minä hyvänsä tai voimansa tuntoon itsensä lietsonut teini ilmoittaa haluavansa tapella. Metsäläisuhossa olemme ihan oikeasti maailman kärkeä, joskaan tuskin ykkösiä. Esim. britit pistävät todella kovan vastuksen kännihillumisessa, erityisesti matalamman elintason maissa matkustellessaan. ***


Terveydenhuolto – toteutetaan laadukkaasti kun sitä on saatavilla

Julkinen terveydenhuoltomme on sinänsä laadukasta, joskin sitä tuotetaan tehottomasti ja kustannukset ovat sen myötä hoitotoimenpidettä kohti huikeat. Epäkorrektia, Tuomas Enbuske-ohjelmassa heitettiin tähän mielenkiintoinen näkökulma. Ilmaistahan on vain se, minkä joku toinen maksaa. Mitään ilmaista julkista terveydenhuoltoa ei ole olemassa, vaan me maksamme sen veroeuroillamme. Kannattaako meidän kollektiivisesti ostaa kalliilla jotain, minkä voisimme hankkia itsenäisesti edullisemmin? Perusterveydenhuollon voimavaroista menee iso osa normaalin työssäkäyvän väestön terveyskeskuspalveluihin, siis niiden, jotka eivät julkista terveydenhuoltoa oikeasti tarvitsisi, vaan kykenisivät vallan mainiosti maksamaan vaivattomasta asioinnista yksityisellä lääkäriasemalle valittamassa kurkkukipuaan. Yhteiskunnan on luonnollisesti vastaisuudessakin huolehdittava lapsista, vanhuksista ja muista ryhmistä, jotka eivät itse pysty hakeutumaan hoitoon sitä tarvitessaan. Nyt vähäisiä voimavaroja valuu kuitenkin puuhasteluun ja vaikkapa mielenterveyspalvelut on karsittu minimiin, kun oikeasti aktiiviapua tarvitsevia ihmisiä on avohoidossa hautomassa pahaa oloaan ihan omin päin.


Sisu – yksi suomalainen vastaa kymmentä ryssää

Niin aina. Oman sukupolveni isovanhemmat tekivät sellaisen työn vuoksemme, että on syytäkin taas itsenäisyyspäivänä pistää ikkunalle kynttilät palamaan ja kiittää elossa olevia polvia. Voimme olla aiheestakin ylpeitä kansallisesta historiastamme, mutta ei nyt enää jaksettaisi kuvitella meidän olevan jotenkin erityisen kovia tai sitkeitä ominaisuuksiltamme. Ihan faktisesti tarkastellen, nykyaikainen keskivertosuomalainen on varsin mukavuudenhaluinen, kova vaatimaan etuja itselleen ja valmis tekemään vähän vähemmän niiden eteen.

Tiedän Antero Rokan olevan fiktiivinen hahmo, jolla on tosin ollut esikuva reaalimaailmassa. Tiedän myös oikein hyvin miten kulunutta ja ontuvaa sota-aikoihin vertaaminen on, mutta teenpä sen kuitenkin: Harvassa ovat vuonna 2009 Rokan Anterot, joilla on varaa ihan silkalla uhrautumisellaan ja osaamisellaan ilmoittaa esimiehilleen kuinka hommat hoidetaan. Näitä Rokkia muuten kaivattaisiin lisää joka firmassa – Ihmisiä jotka tekevät itsensä korvaamattoman tarpeelliseksi yritykselle ja pystyvät samalla uudistamaan esimiestensä ajattelua.

* Ennen kuin kukaan ehtii muistuttamaan, kuinka rasittava rasavilli kirjoittaja itse on ollut, niin myönnän kaiken. Aivan kaiken.

** Ennen kuin kukaan ehtii muistuttamaan, kuinka kirjoittaja itse ottaa välillä liikaa, niin myönnän kaiken. Aivan kaiken.

*** Ennen kuin kukaan ehtii muistuttamaan, kuinka kirjoittajalla oli juniorina taipumus ajautua tulenarkoihin tilanteisiin, niin myönnän kaiken. Melkein kaiken.

5 kommenttia artikkeliin “Suomalaiset, havahdutaan erinomaisuutemme unesta”
  1. Tervehdys, Rami

    En ota suurimpaan osaan kirjoitustasi kantaa lainkaan, niin paljon kuin mieli tekisikin. Mutta tuo tarjoilijan kampittaminen ja äidin lihapullilla heitteleminen kuuluu minun henkilökohtaisen etelänmatkailuni perusteella brittikulttuuriin, ei meille suomalaisille. Kahden juniorin äitinä olen pitänyt tässä suhteessa tuntosarveni todella tarkkana. Ehkä olen sitten ollut väärissä paikoissa?

    Susanna

  2. avatar ramiaaltonen sanoo:

    Olisit toki ottanut.

    Britithän tuossa tulikin mainittua toisessakin yhteydessä ja yhtäläisyyksiä näistä eri ikäryhmien touhuista löytyy. Mutta olet erinomaisen oikeassa, brittipiltitkin ovat todella kovia tuossa hommassa.

    – Rami

  3. avatar Teija Arvidsson sanoo:

    Kiitos Rami! Olipa nautittavaa tekstiä – sekä sisältönsä että kirjoitustaitosi takia. Olen tässä juuri korjailemassa äidinkielen aineita ja tämä teksti saisi täyden kympin… 🙂

    Olen kanssasi samaa mieltä oikeastaan kaikesta. Kahdeksan vuotta Bangkokissa asuneena minullakin on vertailukohtaa jonkun verran. On meillä oikeasti jotkut asiat aika hyvin järjestetty, vaikka parantamisen varaa aina riittää. Kansaneläkejärjestelmä, sosiaaliturva ja ympäristönsuojelu ovat vielä alkutekijöissään vielä monessa maassa. Sen sijaan käytöstavoissa, toisten huomioon ottamisessa ja ikäihmisten kunnioittamisessa suomalaisilla olisi paljon opittavaa muista kulttuureista.

    Mitenkähän syvä lama pitäisi tulla, että opittaisiin taas pitämään huolta toisistamme, eikä vaadittaisi vain lisää itselle?

    t. Teija

  4. avatar ramiaaltonen sanoo:

    Kiitoksia kovasti kehuista, Teija. Jännää hommaa oli tänne ensi kertaa julkaiseminen, joten palautteesi oli oikein huojentavaa.

    Mielenkiintoinen ilmiö tämä, miten yksilöiden hyvyys korostuu vasta ankeampina aikoina. Oikein yltäkylläinen ja tyydytetty ihminen takertuu usein vain suojaamaan asemiaan, kun taas niukkuus saa jakamaan muillekin. Toisaalta tämähän on varsin inhimillistä: Toisen hätä näyttäytyy realistisena mahdollisuutena omaksikin tilanteeksi.

  5. avatar Heikki Koskela sanoo:

    Hei Rami!
    Olimme pojan kanssa syysloman Mallorcalla. Istuimme terassilla ja tilasimme ruokaa. Aurinko paistoi, tarjoilu pelasi ja joka puolella kuului grasias, grasias ja näkyi hymyileviä kasvoja. Sitten kuului apartementon parvekkeelta naisen karjaisu: ”Perkele, älä koske siihen pöytään.” Purskahdimme pojan kanssa nauruun. Olihan se suomalaista, mutta tulee näistä kiusallinen olo.
    No, humalaisia ei näkynyt, ei minkäänmaalaisia.
    Parannellaan maailmaa t. Hessu K.

Jätä kommentti

css.php